Metallipajan arjessa, ja sen myötä myös liiketoimintasuunnitelmissa, on yllättävän helppo sokaistua omalle tekemiselle. Keskitytään tuottamaan terästä, sorvaamaan tuttuja komponentteja ja palvelemaan niitä samoja, luotettavia asiakkaita vuodesta toiseen. Se on toki elinehto, mutta samalla armottoman kapea katsantokanta. Jos yritys haluaa rakentaa paitsi kannattavuutta myös aitoa jatkuvuutta, horisonttiin pitää piirtää rohkeasti tilaa täysin uusille toimintaympäristöille. Yksi tällainen, monella tapaa jopa looginen suunta löytyy aalloilta ja rannikoilta: tuuli- ja meriteollisuus.

Enemmän kuin pelkkiä putkia ja palkkeja

Kun metallialalla puhutaan laajentumisesta, puhe kääntyy turhan usein tuttuihin perustuotteisiin – hitsattuihin runkoihin, putkistoihin ja perinteisiin konepajakokonaisuuksiin. Tuuli- ja meriteollisuudessa nämä komponentit eivät kuitenkaan ole vain irrallisia tuotteita, vaan kriittisiä osia valtavissa järjestelmissä, joiden on toimittava äärimmäisen säälimättömissä olosuhteissa.

Jatkuva mekaaninen kuormitus, suolaveden aiheuttama korroosio ja millintarkka laatudokumentointi eivät ole siellä päin pelkkiä sivuseikkoja, vaan koko liiketoiminnan absoluuttinen ydin. Juuri tässä mitataan metallialan todelliset vahvuudet. Kun materiaali-, prosessi- ja laatuosaaminen on viritetty huippuunsa, yritys pystyy vastaamaan huutoon, johon moni muu joutuu etsimään apua kaukaa merten takaa.

Ensin katsotaan peiliin, vasta sitten tilataan esitteet

Tämä uusi suunta kannattaa ujuttaa papereihin jo heti kättelyssä, ennen kuin innostutaan liiaksi. Kun lähdetään kokeilemaan siipiä täysin uusille vesille, se ensimmäinen askel ei nimittäin ole hieno mainoskampanja saati pramea messuosasto. Se on se raadollisen rehellinen hetki peilin edessä, jolloin kysytään, mihin tässä oikeasti pystytään.

On uskallettava miettiä ääneen, riittääkö meidän porukan rutiini ja hitsauskalusto oikeasti näihin vaatimuksiin. Pysyykö se maali pinnassa vielä silloinkin, kun suolavesi ja armoton merituuli piiskaavat tuotetta kuukaudesta toiseen? Ja sitten on vielä se vääjäämätön paperisota – taipuuko meidän arkemme todella siihen loputtomaan testaamiseen, mittaamiseen ja millintarkkaan dokumentointiin, jota tällä pelikentällä vaaditaan?

Kun nämä pienet ja suuret kipupisteet myönnetään ja kirjataan ylös jo siinä vaiheessa, kun suunnittelupalaverin kahvi on vielä kuumaa, niistä kasvaa luonteva pohja tuleville hankinnoille. Se on lopulta huomattavasti mukavampi lähestymistapa kuin se, että samat asiat räjähtävät käsiin kalliina yllätyksinä juuri silloin, kun ensimmäisen toimituksen eräpäivä hengittää jo raskaasti niskaan.

Hajautettu riski tuo mielenrauhaa

Toinen, usein luvattoman vähälle huomiolle jäävä etu piilee itse markkinan rakenteessa. Tuuli- ja meriteollisuus ei suinkaan ole yksi tasainen, harmaa massa, vaan se koostuu lukuisista alasegmenteistä. On jatkuvaa huoltotoimintaa, erikoislaitteiden valmistajia sekä satamien raskaaseen infrastruktuuriin liittyviä tarpeita.

Metalliyritykselle tämä on herkullinen tilaisuus rakentaa monipuolista portfoliota. Jos yhden asiakassegmentin investoinnit jäätyvät tai aikataulut laahaavat, toisaalla saattaa aueta juuri teidän osaamistanne huutava rako. Fiksusti laadittu liiketoimintasuunnitelma tunnistaa tämän dynaamisuuden ja valjastaa sen suoraan riskienhallinnan välineeksi.

Kukaan ei rakenna tuulipuistoa yksin

On myös syytä muistaa, ettei tällä kentällä pärjää sooloilemalla. Meriteollisuus on syvästi verkostomainen maailma, jossa päävalmistajat, alihankkijat, suunnittelutoimistot, logistiikkayritykset ja tarkastuslaitokset istuvat saman, kuvainnollisen pöydän ääressä.